Kun tässä näin kevättä kohden mennään (johan se on tammikuun puoliväli ylitetty) ajattelin kirjoittaa kahdesta kesäautokokemuksestani. Allekirjoittaneella on perheessä pääautona ihan tylsä ison firman politiikan mukainen työsuhdeauto. Auto kuljettaa turvallisesti ja luotettavasti perhettä mutta mitään ajamisen iloa se ei kuljettajalle tuo. Tästä syystä olen kahtena viime kesänä hakenut ajamisen iloa kesäautoilla ja alla lyhyesti kokemuksiani niistä.
Kesä 2009: Alfa Romeo 164, 2.0 Twin Spark, vm-89
Aloitin kesäauton hakemisen jo kevättalvella, jotta hinnat eivät olisi aivan pilvissä. Nettiauto.com myynnissä olevat Alfa Romeo 164:set pystyi helposti jakamaan kahteen kastiin 1. Aivan romut katsastamattomat 2. Ylihintaiset ja usein virittelyillä pilatut. Etsin hyvin pidettyä alkuperäiskuntoista Alfaa ja hetken tehtävä näytti jo mahdottomalta. Lopulta yksi sellainen löytyi Vantaalaisesta lauta-aidoin aidatusta autojen saattohoitokodista.
Kierrettyäni katselemassa aika montaa surkeaa Alfaa tämä yksilä kiinnitti heti huomioini sillä, että se näytti siltä mitä hainkin. Se oli rehellisesti hieman ruosteessa mutta ei läheskään puhkiruostunut. Auto vaikutti kamalaa puurattia lukuunottamalta alkuperäiseltä eikä siinä ollut havaittavissa mitään isoja vikoja. Toisen takaoven sisäkahva oli irti ja toisessa takalampussa oli pikku särö mutta muutoin auto oli aivan ok kuntoisen oloinen. Lopulta pitkän tinkimisen jälkeen auto lähti mukaani tuossa tonnin hintaluokassa.
Ajokokemuksia
Ajossahan Alfa Romeo 164 on varmasti yksi parhaista tuon ikäluokan autoista. Autoon tarkemmin tutustuessa huomasin jousituksen ja iskunvaimennuksenkin hiljattain vaihdetuksi, joten auto toimi siltä osin ajossa jopa paremmin kuin uskalsin toivoa. Maalipinnastakaan ei löytynyt suuria vikoja eikä sitä ollut paikkailtu tai ruostevaurioita piiloteltu kuten pelkäsin. Ensimmäiset kesäkuukaudet auto toimi todella jopa aivan liian hyvin ollakseen totta. Ehdimme tehdä perheen kanssa sillä paljonkin matkoja ja auto oli perhekäytössä erinomainen: tilava, kiva ajaa ja kohtuukulkuinen tehoiltaan.
Ensimmäiset pikkuongelmat toki huomasin jo alkukesästä mutta ne eivät haitanneet menoa. Auton moottori vei öljyä mutta sitä Alfan koneet kai aina ja lisäksi auton ohjaustehostin vuoti öljyä. Lisäämällä näitä kahta auto toimi kuitenkin moitteettomasti. Vakavammin korjaustarvetta ilmeni syksyllä, kun auto piti katsastaa. Takajarrut vaativat siinä yhteydessä melkoista käsittelyä sillä toinen takajarrusylinteri oli päässyt jumiutumaan ja sen toimimattomuuden takia jarrulevy oli päässyt huonoon kuntoon. No niiden vaihdoista selvittiin vielä kohtuullisin kustannuksin.
Kaikenkaikkiaan kesäautotehtävästään auto selviytyi komeasti ja auto kesti pitkälle syksyyn ilman isompia vaikeuksia. Kori oli jopa huippukunnossa pieniä alkavia ruosteita lukuunottamatta ja alusta kiitos edellisen omistajan jousi ja iskunvaimennuspäivityksen oli myös huippukunnossa. Omalta osaltani auton loppukohtalon sinetöi moottori, joka talven kylmetessä alkoi kuluttamaan kohtuuttomasti öljyä ja moottoriremontti alkoi näyttää väistämättömältä. Tässä vaiheessa päätin luopua autosta ja onneksi sille löytyi pitkän netti-ilmoittelun jälkeen harrastaja, joka pystyi sen järkevästi osin itse koneremontoimaan. Toki myyntihintani oli alhainen mutta olin iloinen kun sain auton vielä talvella eteenpäin ostajalle, jolla oli selvät suunnitelmat sen elinkaaren jatkamisesta.
Kesä 2010: Lancia Dedra 2.0, vm-91
Tämä auto tuli oikeastaan vastaani hieman yllättäen jo talvella. Auton ostohinta taisi olla 500 euroa ja auto vaikutti aivan toimivalta mutta erittäin epäsiistiltä peliltä. No, alku ei ollut lupaava sillä laturi pimeni autosta heti alle viikon jälkeen. Kiitos internetin ihmeellisten hakukoneiden löysin käytetyn laturin saksasta järkihintaan, joten sen vaihto ei lopulta ollut iso kustannus ja kesähän oli tuolloin vasta tuloillaan.
Laturin aiheuttamien alkuvaiheen ongelmien jälkeen Lancia alkoikin osoittautua erinomaiseksi ostokseksi. Auto ei ollut ajo-ominaisuuksiltaan tai siisteydeltään yhtään edelliskesän Alfa Romeon veroinen mutta toimivuudeltaan parempi. Auto oli ruma, epäsiisti ja koliseva mutta pientä öljynkulutusta lukuunottamatta se toimi yllättävän hyvin. Auto selvisi kesäauton tehtävästään ilman mitään ongelmia eivätkä talven pakkasetkaan ole tuoneet mitään käynnistysongelmia. Lämmityslaite oli aika hengetön mutta se ei varsinaisesti yllättänyt meitä. Pieneksi pikkukiusaksi oli tullut se, että tuulilasinpyyhkimet ovat alkaneet liikkumaan nykien mikä lähinnä ärsytti muttei toki ajoa haitannut, harvoinhan niitä talvella tarvitsee.
Viimein joulukuun alussa alkoi tuli auton kanssa vastaan isompi ongelma. Vaihdelaatikko alkoi ensin tipauttamaan viitosvaihteen ajossa pois. Tästä hieman eteenpäin sama ongelma tuli kolmosvaihteella kaupunkiajossa. Tästä hetken päästä vaihteisto alkoi tahmata kunnolla. Ongelmaksi tuli saada ykkönen lähtiessä päälle ja kun auton pysäytti vaihde päällä mikään vaihde ei suostunut lähtemään pois kohtuullisella voimalla. Olin yllättynyt kuinka nopeasti nämä vaihdelaatikon ongelmat kehittyivät pikkuongelmasta siihen, että autolla ajo alkoi olla todella hankalaa tuon vaihdeongelman takia. Kun vielä roska-auto teki tammikuun alussa auton nokkaan parkkipaikallamme korjausta vaativat kolhun oli auton kohtalo sitten lopullisesti päätetty. Lancia Dedra lähti pihastamme viimeiselle matkalleen kohti Helsingin Tattarisuota ja autoromuttamoa.
Lancian romutustodistusta postista odotellen katselenkin tässä mikä tuohon ostetaan ensi kesäksi. Alfa Romeo 75, 2.0 TS moottorilla käyttökuntoisena ilman mitään tuning-virityksiä olisi ensimmäinen vaihtoehtoni.
Autoblogi jää selailemaan nettiautoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti